Paremman luonnon puolesta säätiön  - vihreä logo

Kauno Hopeasaaren Muistometsä

Keski-Suomi

Korpilahti, Jyväskylä

PLUPS osti joulukuussa 2020 yhdeksän hehtaarin metsätilan Korpilahden Rantuusta läheltä Päijännettä. Alue on pääosin uhanalaiselle valkoselkätikalle soveltuvaa lehtimetsää.  Lähistöllä on useita muita suojelualueita.

Metsä on osittain lehtoa ja siellä kasvaa runsaasti sinivuokkoa, kieloa ja kevätlinnunhernettä. Metsätilan länsireunalla virtaa luonnontilainen puro.

Metsä on nimetty Sysmässä asuneen Kauno Hopeasaaren muistometsäksi.

Hopeasaaren tytär Virpi Hopeasaari myi alueen suojeluun säätiölle ja halusi näin kunnioittaa edesmenneen isänsä elämäntyötä ja asennetta luonnon monimuotoisuutta syvästi rakastaneena metsänomistajana.

Kauno Hopeasaari oli yksi niistä uranuurtajista, jotka 1970- ja 80-luvuilla pyrkivät hoitamaan metsiään jatkuvan kasvatuksen menetelmällä välttäen avohakkuita, ja jotka sen vuoksi joutuivat metsäviranomaisten silmätikuiksi.

Etelä-Savossa sijaitsevalla rantametsällä metsäviranomaiset syyttivät vääristetyin tiedoin Hopeasaarta metsänsä hävittämisestä. Hänet tuomittiin menettämään hallintaoikeus metsäänsä, jonka jälkeen metsäviranomaiset avohakkasivat elinvoimaisen metsän hävittäen sen hyvässä kasvussa ollutta luontaista taimikkoa myöten. Hopeasaari ei koskaan saanut oikeutta metsäviranomaisten taholta kokemalleen vääryydelle.

Vasta vuonna 2008 asia eteni uudelle tasolle, kun Päijänteen Luonnonperintösäätiön hallituksessa toiminut Timo Kujala jätti suomalaisia metsäorganisaatioita ja niiden kaksinaisroolia koskevan kantelun EU:n komissiolle Hopeasaaren tapaus yhtenä esimerkkinään. Kantelu johti Suomen metsälain uudistukseen vuonna 2014.

Jatkuva kasvatus, mistä ennen rangaistiin, on nykyään laajan ja koko ajan kasvavan metsänomistajajoukon suosima menetelmä, jolla metsien hiilinielu vahvistuu ja myös luonnon monimuotoisuus tulee huomioiduksi.

Kauno Hopeasaari on aikaansa edellä, toimien viisaammin kuin metsänviranomaiset.

Lahopuuta mustometsässä (kuva: PLUPS).

Lahopuuta mustometsässä (kuva: Marjo Kuisma).

Muistemetsän saniaiset heräävät kevääseen (kuva: PLUPS).

Muistemetsän saniaiset heräävät kevääseen (kuva: Marjo Kuisma).

Siilit ovat hätää kärsimässä

Siili on kaikkiruokainen ja syö etenkin hyönteisiä ja pieniä selkärankaisia. Piikikkäällä siilillä ei ole montaa luontaista vihollista. Siili puolustautuu menemällä kerälle, muodostamalla itsestään piikikkään pallon. Mäyrä kuitenkin pystyy aukaisemaan kerällä olevan siilin pitkillä kynsillään. Siilin selkäpuolella on piikkejä noin 3000-6000. Ontot piikit ovat pituudeltaan 2-3 senttimetriä. Piikit ovat mustia tai ruskeita, niiden kärki ja tyvi ovat valkoiset. piikit ovat kiinnittyneet ihoon sipulimaisen juuren avulla. Uskomattomasti kunkin piikin alla on oma lihaksensa. Siilit vaipuvat ennen talvea horrokseen. Siili pitää piilopaikkoina ryteikköjä, komposteja ja lautakasoja. Ne ovatkin parhaita paikkoja kuulostella nappisilmän rapinoita ja suhinoita.

Muistometsän lajeja ja ilmiöitä

Isoalvejuuri

Isoalvejuuri

Alvejuuret (saniainen) viihtyvät tuoreissa, kosteissa ja soistuvissa kangasmetsissä, lehdoissa, korvissa ja puronvarsilla. Kuva: Marjo Kuisma.

Hiusjää

Hiusjää

Hiusjää vaatii muodostuakseen liilatali-nimisen sienen (Exidiopsis effusa) rihmastoa. Kuva: Niko Nappu.

Puula vesistössä ja kuusikoista muodostuvat saaret hohkaavat iltapäivän valossa. Valokuvaajana toimii Teemu Saloriutta

Maanomistaja

Liity kasvavaan luonnonystävien joukkoon, joka on tehnyt konkreettisen teon paremman tulevaisuuden puolesta.