Isosuon suojelukohteellamme suoritettiin lisää luontokartoituksia kesällä 2025. Perhosasiantuntijamme Mika Selin vieraili lämpimänä ja tuulettomana heinäkuun päivänä Isosuolla. Lue kattava raportti ja uppoudu suon tunnelmaan!
Hartolan Isosuo 17.07.2025
17.7. käynti kohdistui läntiselle suojelualueelle ja Isosuon pohjoispuolella suon rajaavaan tielinjaan ja suon reunaan. Sää oli aurinkoinen, aamulla +20 ja päivällä +26 astetta. Tuuli 3-4m/se. Suolla kuljettu matka 4,1 km klo 9.00-12.35 ja pohjoisosa 4,4 km klo 12.45-14.40. Ennen suolla käyntiä visiitti Jaakkolansuolla ja lopuksi käynti turvesuon nw osassa.
17.7. päiväperhosia oli runsaasti, takana oleva lämmin jakso oli selvästi vaikuttanut perhosten määrään. Eritoten hopeatäpliä ja sinisiipiä oli paljon. Myös suokeltaperhonen oli ilahduttavan runsas. Makroja oli kohtuullisesti, kun taas mikroja niukanlaisesti.
Linnustollisesti oli jo tyypillisesti heinäkuisesti hiljaista. Tavipoikue, 2 emoa ja ainakin 3 poikasta kolmen-neljän viikon ikäistä, oli läntisen suojelualueen itä-länsi suunnassa olevan ojan varressa, kohdassa missä on ojaa padottu. Aiemmalla kerralla en havainnut taveja tässä kohtaa, joten ovat tulleet ojaa myöten itäosasta, missä havaitsin aiemmin taviemon, tai sitten pesintä ollut haudontavaiheessa ja en osunut pesän kohdalle.
Pesivistä kahlaajista kuovista, metsäviklosta ja lirosta ei havaintoa. Ovat ilmeisesti jo kaukana muuttomatkalla. Yksi havainto metsäkirvisestä, hyönteisiä pyydysteleviä törmäpääskyjä ja poikasta saalistamaan opettanut tuulihaukka olivat suolta tavien lisäksi ainoat lintuhavainnot.
Isosuon pohjoisosassa tien reunametsässä oli ilahduttavasti hömötiaispoikue, samoin hömötiaspoikue myös Jaakkolansuon itäreunassa. Hömötiainen on nykyään erittäin uhanalainen laji Suomessa. Vielä 1980-luvulla hömötiainen oli top 5:ssa Suomen linnustossa ja nykyään kanta on romahtanut murto-osiin. Myös töyhtötiaispoikue äänteli vilkkaasti Isosuon pohjoisosassa.
Heinäkuisella paahteisella suoalueella ei paljoa viihdy lintuja, vaan ne hakeutuvat suon reunamille viileämpiin metsiin, kuten emoaan kutsunut mustarastaan poikanen, joka pomppi aivan jalkoihini metsäpolun varressa.
Perhosmaailmassa kuukaudessa kaikki oli muuttunut. Edellinen käynti oli 14.6. Runsaslukuisempana lensi pienet sinisiivet. Niitä oli kymmenittäin ja määritetyistä 52 kangassinisiipeä, 4 keto- ja 6 juolukkasinisiipeä.
Selvä kakkonen lajiryhmissä oli hopeatäplät, kaikenkaikkiaan 37, joista kaikki määritetyt angervohopeatäpliä. Suokeltaperhosia oli myös ilahduttavasti, vähintään 5 yksilöä, mahdollisesti yli kymmenen, mutta niiden laskemista hankaloitti niiden vikkelä liikkuminen paikasta toiseen.
Kesän runsaat sateet näkyivät myös perhosissa tavoin, että runsaimmat perhosesiintymät olivat joko tulva-alueella, tai lähellä sitä. Vettä oli niin paljon, että eteläinen oja oli paikoin yleitsepääsemätön, patoamiskohdalla oli mudostunut pieniä lampareita ja sen reuna-alueilla liikkuminen oli hieman hankalaa.
Kesäkuussa nämä samat paikat olivat kuivia ja silloin myös männikön länsipuolella oleva alue oli ainoita kosteita paikkoja ja siellä oli hyvin perhosia. Nyt alue oli kuivahtanut ja perhosia oli vain muutama. Kosteus siis houkuttelee perhos- ja muuta eliömaailmaa.
Isosuon pohjoisreunaa rajaavan tien pientareet ovat kuulemma loistava perhospaikka mm.mikroille. Täältä on mahdollisesti löydetty myös tieteelle uusi perhoslaji.
Kaiken kaikkiaan nyt heinäkuun puoliväli oli antoisaa perhosaikaa. Silloin hyvien säiden osuessa kohdilleen päiväperhosten määrä suoalueella on runsas. Sen sijaan makroja oli vähäisesti- mäkiokamittari 2, karhusiilikäs 3, koisasiipi 1 olivat ainoat määritetyt. Mikroja vielä vähemmin. Näille sopivampi aika vuorokaudesta on yö tai aamuvarhainen, koska ne pääosin liikkuvat kun on hämärää ja viileämpää.
Myös perhosten määrään suuresti vaikuttaa kosteus. Jos on kuivaa ja kuumaa, niin se karsii huomattavasti lajistoa ja määriä.
Teksti ja kuvat: Mika Selin. Kuvien käyttö ilman lupaa kielletty.
