Suon värikästä elämää

Kun suojelemme luontokohteita, suojelemme lajien elinympäristöjä

Yleishyödyllinen Paremman Luonnon Puolesta -Säätiö on jo vuodesta 2008 asti hankkinut luontokohteita suojeluun. Tätä työtä teemme teidän, lahjoittajien ja testamentin tehneiden tuella.

Miksi sitten on niin tärkeää suojella metsiä ja soita? Eikös niitä olla suojeltu jo ihan riittävästi? Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on tietysti monitahoinen. Toiseen kysymykseen on selkeä vastaus: ei ole suojeltu tarpeeksi, ei lähimainkaan.

Monet lajit elävät vain tietyssä elinympäristössä, jossa on niille sopivia pienialaisia elinympäristöjä (mikrohabitaatteja) ja sopivaa ravintoa. Jos näitä elinympäristöjä ei enää ole, lajeillakaan ei enää ole mahdollisuuksia selvitä. Pahimmassa tapauksessa lajin mahdollisuudet elää ja olla katoavat kokonaan. Elinympäristö (esim. vanhat metsät) aluksi pirstaloituvat pieniksi paloiksi, eri lajien elintila ja mahdollisuudet selviytyä ja lisääntyä kapenevat. Paikallisesti kadonnut laji voi usein palata takaisin muualta. Mikäli lähimaillakaan ei ole enää lajille sopivaa elinympäristöä, niin mistäpä ne lajit takaisin palaisivat, vaikka alkuperäisen elinpaikan elinolosuhteet paranisivat.

Käsittelemme edellä olevia kysymyksiä syvällisemmin tulevissa blogikirjoituksissa. Tällä kertaa kerromme lyhyesti suolla elävistä perhosista, joiden elinympäristön olemme saaneet suojeltua ja jonka tilaa parannamme ennallistamalla. Tämän kirjoituksen suojelukohteen ennallistamisella on toki muitakin tavoitteita, kuin perhosten elinympäristön säilyttäminen ja parantaminen. Voit lukea tästä lisää aiemmasta kirjoituksesta.

Hartolassa sijaitseva Isosuo (yksi viidestä Hartolan alueella sijaitsevasta Isosuosta) on säätiön merkittävimpiä suojelukohteita. Olemme pystyneet laajentamaan suojelualuetta pala palalta ja tällä hetkellä suojelualue muodostaa jo noin 180 hehtaarin kokoisen yhtenäisen kokonaisuuden.

Saimme mahdollisuuden hyödyntää perhosharrastaja Mika Selinin vankkaa tietotaitoa. Hän kartoitti kesäkuussa Isosuon perhosia. Mika keskittyi isompikokoisiin niin sanottuihin päivällä lentäviin makropehosiin. Kartoitus tehtiin havainnoimalla ja kuvaamalla perhoset; niitä ei pyydystetty haavilla kuvausta varten. Saimme kartoituksen tässä vaiheessa väliraportin, jonka tuloksista nostamme tähän muutamia kohtia kuvien kautta. Kunhan lopullinen kartoitusraportti valmistuu, niin kirjoitamme siitä aikanaan täällä blogissamme.

Suoluonto on paitsi kaunis, myös täynnä elämää.

Kartoituksessa tavattiin useita suoluontoon erikoistuneita perhoslajeja, joista moni on harvinaistunut elinympäristöjensä hupenemisen vuoksi.

Erityisen ilahduttavaa oli uhanalaisen rämekarvajalan runsas esiintyminen – lajia havaittiin useilla eri paikoilla suolla. Isosuo on yksi tämän lajin merkittävimpiä esiintymisalueita Suomessa.

Myös rämehopeatäplää ja pursuhopeatäplää havaittiin kymmeniä yksilöitä kosteilla kukkakedoilla. Kartoituksen runsain päiväperhonen oli kangasperhonen, jota tavattiin lähes koko alueella.

Lisäksi suolla lenteli monia muitakin lajeja, kuten mansikkakirjosiipi, suonokiperhonen, kanervamittari, piirtoyökkönen – kaikki osa suoluonnon monimuotoista kudelmaa.

Isosuo on Etelä-Suomen suurimpia keidassoita, ja säätiö on suojellut sieltä nyt jo noin 180 hehtaaria. Suojelutyö jatkuu – kiitos lahjoittajiemme tuen.

Haluatko olla mukana turvaamassa suoluontoa?

Ryhdy kuukausilahjoittajaksi lahjoituspaneelimme kautta tai tue työtämme MobilePayllä lyhytnumerolla 20669. Jokainen lahjoitus – suuri tai pieni – auttaa turvaamaan luonnon monimuotoisuutta (rahankeräyslupa RA-2020/701).

Jos haluat osallistua lahjoittamalla tilisiirrolla, niin tässä on rahankeräystilimme tiedot:

Testamenttilahjoitukset ovat meille todella tärkeitä. Tekemällä testamentin säätiön työtä tukemaan, voit jättää ikiaikaisen jäljen suomalaisen luonnon hyväksi.

Suoterveisin Niko Nappu. Ota yhteyttä matalalla kynnyksellä, 050-511 6933

Kaikki kuvat: Mika Selin.